Avainsana-arkisto: #scifi

Alastair Reynolds. 2012. Muistoissa sininen maa

Muistoissa sininen maa

Luin Alastair Reynoldsin ensimmäiset 3-4 kirjaa kun ne ilmestyivät kymmenisen vuotta sitten. Reynolds jäi vähän syrjään ja nyt käteen osui uusi Muistoissa sininen maa. Aikaisemmat teokset luin suoraan alkukielellä englanniksi, tämän viimeisen suomeksi. Monimutkaiset avaruudellisten ilmiöiden, teknologian ja fysiikan kuvaukset taitavat avautua näiden alojen maallikolle paremmin äidinkielellä. Kyseiset asiat ovat ehkä kirjan keskeistä antia. Vauhdikkaan ja mukaansa tempaavan juonen seuraaminen onnistuisi varmasti hyvin myös vieraammalla kielellä.

Tämä paljon tapahtumia sisältävä juoni lainaa sekä elokuvista että populaarikirjallisuudesta. Scifi-filmien jo kliseisiä ratkaisuja on matkassa. Mieleen tuli mm. ensimmäinen Total Recall -elokuva (1990), sen tunnelmat ja esim. juna Marsissa. Rakennelmat oli siirretty kirjan tekstiin melkolailla sellaisinaan. Kirjallisuuslainaus oli vaikkapa Dan Brownin Da Vinci -koodi kirjan rakennetta kopioiva poukkoilu epäuskottavien ja juonen kannalta tarpeettomien vihjeiden perässä aurinkokunnan sisällä paikasta toiseen. Toisin kuin Dan Brown Alastair Reynolds osaa kirjoittaa kielellisesti ihan kelvollista tekstiä. (Annettakoon Brownille sen verran hyvitystä, että Da Vinci -koodissa oli oivaltava historiallinen idea – joka sopisi muutamaan tekstisivuun.)

Muistoissa sininen maa sijoittuu 2100-luvun maailmaan, jossa ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on aiheuttanut tuhoa ja kärsimystä sekä kääntänyt poliittiset valtasuhteet päälaelleen. Olosuhteet ovat johtaneet tilanteeseen, jossa Afrikka johtaa taloudellista ja teknistä kehitystä – kiinnostava ajatus mahdollisesta kehityskulusta – ja muu maailma on vajonnut marginaaliin.

Kirja pohtii asioita kaiken kattavan fysiikan teorian kautta siitä näkökulmasta mitä ihminen tekisi itselleen ja ympäristölleen jos saisi käyttöönsä tällaisen rajattomia mahdollisuuksia – ja vaaroja – tarjoavan tiedon. Tuhoaisiko tämä tavallista älykkäämpi apinalaji itsensä vai kykenisikö se nostamaan oman ja ympäristönsä potentiaalin uudelle tasolle.

Reynolds tarjoaa uskottavilta vaikuttavia oivalluksia tulevaisuuden sosiaalisen median teknologiasta sen jälkeen, kun nykyiset älypuhelimet, tabletit, lähiverkot ja älylasit ovat vanhentunutta teknologiaa ja korvautuneet jatkuvan integroidun etä/lähiläsnäolon mahdollistavilla ratkaisuilla. Teknologia on kehittynyttä, mutta uskottava jatkumo sille mitä jo nyt on olemassa tai ainakin näköpiirissä. William Gibsonin varhaiset ajatukset on tässä päivitetty uudelle tulkinnan tasolle.

Kirjan positiivinen perusvire ja näkökulma ilmastomuutoksen runtelemaan maailman oli innostava. Tarina on avaruusoopperana sujuvan luettava, jännittävä, toiminnallinen ja mukaansa imaiseva. Nuo yllä kuvatut oivallukset ovat kuitenkin itselleni se varsinainen syy innostua tekstistä.