Avainsana-arkisto: #PhilipKerr #Berliini #dekkari

Rikoksia Berlinissä vuonna 1938

index

Philip Kerr. 2013. Kalpea rikollinen. Berlin Noir II. Atena.

Rikostarinan sijoittaminen toiseen maailmansotaan ajautumassa olevan Berliinin kaltaiseen historialliseen ympäristöön on haastava tavoite. Ajan hengen uskottava kuvaaminen on vaikeaa. Lukijahan ei voi tietää minkälaista elämä Berlinissä vuonna 1938 oli ja minkälaiseksi aikalaiset sen kokijat. Lukijana pelkäsin, että päällimmäinen tunne lukiessa olisi ollut myötähäpeä. Tältä kuitenkin vältyin. Jonkinlaista paikan ja elämänmenon samankaltaisuutta etsin Alfred Döblinin Berlin Alexanderplaz -kirjan tunnelmaan. Tapahtumapaikka oli sama; vain aika parikymmentä vuotta aikaisempi.

Ymmärtääkseni Kalpea rikollinen -kirjan yksi keskeinen idea on rikollisuuden monitasoisuus. Saksassa tapahtuma-aikana vallassa oleva natsihallinto toteutti vastaansanomattoman rikollista politiikkaa. Samassa ympäristössä kirjan poliisipäähenkilö tutkii konkreettisten henkirikosten sarjaa. Nämä kaksi tapahtumien tasoa kietoutuivat toisiinsa.

Kirjassa kuvattu Heinrich Himmlerin okkultismihörhöily – joka vaikutti lukiessa kovin epäuskottavalta – onkin ilmeisesti historiallinen tosiasia. Mielisairaspotilas-tietäjä Weisthorstilla on ilmeinen reaalimaailman vastineensa eli natsimystikko Willigut. Tämä kuului Himmlerin läheisiin uskottuihin arjalaisen rodun historian ja kulttuurin avaajina.

Tarinassa oli myös viisikkomaista epäuskottavuutta; sala/poliisi, joka seuraa rikollisten puuhia verhon takaa.

Kokonaisuus oli kiinnostavampi kuin tusinadekkareissa. Voi olla, että luen myös osat I ja III.

Kirjan päähenkilö, yksityisetsivä/poliisi Bernie Gunther on ehkä jossakin määrin liian hyvin tietoinen siitä, mitä saksalaisen politiikan synkeistä virtauksista nykyajassa ajatellaan. Lukijana mietin sitä, miten paljon näin oivaltavia ihmisiä saattoi tuon ajan kansan keskuudessa olla. Propaganda imee sen vaikutuspiirissä olevat todennäköisemmin mukaan virtaansa. Tämän ilmentymänä on havaittavissa Venäjän nykypolitiikka, joka mahdollistaa mustan sanomisen valkeaksi – uskottavalla ja kansan eri kerrokset vahvasti läpäisevällä tavalla. Saska Saarikoski viittasi äskettäin artikkelissaan näkemykseen, jonka mukaan totalitarismissa totuutta ei ole irti vallasta, vaan totta on se mikä valtaa kulloinkin palvelee. Tämä oli siis mahdollista Berliinissä 1938 ja Venäjällä 2014.

 

Kirjan teemaa sivuten:

Yrjö von Grönhagen. 1948/2014. Himmlerin salaseura. Salakirjat.