Viimeinen sankari, Henrik Tikkanen (1979)

IMG_4509

Vierailin kesällä 2017 Raatteen tiellä  ja Suomussalmella. Tuolloin tutustuin Talvisotamuseoon ja muihin talvisodan taisteluiden muistomerkkeihin ja paikkoihin. Ennen matkaa ja myös sen jälkeen perehdyin sotaan yksilön kokemuksen, erityisesti mikrohistorian näkökulmasta. Sota on massiivinen tapahtuma. Se jäsentyy mahdollisesti helpommin yksilöiden tai pienemmän ryhmän subjektiivisen kokemuksen kautta. Johdatteluksi talvisodan ratkaisutaisteluihin Suomussalmella valikoitui — vaihtoehtoja oli jonkin verran — Teemu Keskisarjan kirja Raaka tie Raatteeseen (2012). Valitsin teoksen sen lupaaman yksittäisten sotilaiden kokemuksiin painottuvan näkökulman perusteella.

Yksilöllistä näkökulmaa talvisotaan syvensi myös osallistuminen Arolan maatilan karhusafarille samalla reissulla. Majotuimme Arolan pirtissä, jossa käyntimme aikana ilmeni, että talvisota alkoi juuri tässä paikassa ja nimenomaan kyseisen talon tienoilla. Talon silloinen emäntä Lempi joutui pakenemaan hyvin dramaattisessa ja vaarallisessa tilanteessa lastensa kanssa paikalta havaittuaan venäläisten hyökkääjien piirittävän naapuritaloa näköetäisyydellä. Arolan nykyinen vanhaisäntä antoi safarireissun aamukahvin yhteydessä hyvin kiinnostavan mikrohistoriallisen kuvauksen tästä tilanteesta — ja Lempi-äitinsä kokemuksista.

Matkan jälkeen tutustuin itselleni aiemmin sangen vieraaseen kirjallisuuslajiin sotakirjallisuuteen; sekä historiallisiin tietokirjoihin että proosamuotoisiin kaunokirjallisiin teoksiin sodasta. Hämmästyin sitä, miten paljon talvi- ja jatkosodasta on kirjoitettu faktaa ja fiktiota ja näiden välimuotoja. Tästä runsaudesta oli haastavaa tunnistaa itselle sopivia kirjailijoita näiden tyylilajit, painotukset ja kirjojen kirjallinen taso huomioiden. Kovin paljoa en tätä kirjallisuuden tyylisuuntaa  ole vielä oppinut tuntemaan. Jokseenkin kaikissa, sekä proosa- että tietokirjoissa, sotatapahtumista lukemistani vaikeutti kunnollisten karttojen ja muiden koordinaattien puute. Pääosa sotakirjoista sijoittuu johonkin ajalliseen ja maantieteelliseen paikkaan.  Jopa ansiokkaassa Keskisarjan teoksessa karttojen puutteellisuus oli ongelma. Kyseisessä kirjassa oli useita tarinaa selventäviä karttoja, mutta kaikkia paikkoja joista teksti kertoi ei niiden perusteella pystynyt löytämään. Etsiminen turhautti.

Sodasta kertovan kirjallisuuden lukeminen edellyttäisi siis hyvää talvi- ja jatkosodan kattavaa kartastoa, josta tapahtumien kulkua on mahdollista seurata. Yhden laajan karttakirjan aiheesta löysin äskettäin: Rainion ja Kilinin Talvisodan taisteluja.  Mm. Suomussalmen ja Raatteen tien taistelujen päälinjat avautuvat hyvin tämän teoksen muutaman kartan kautta; yksityiskohdat tosin eivät. Toivoisin, että jokainen sotakirjailija sisällyttäisi tällaisen visuaalisen tukirakenteen omaan teokseensa sen tarkasteleman maantieteellisen alueen osalta.

Henrik Tikkasen Viimeinen sankari on vanhempi kuin muut äskettäin lukemani sotakirjat. Kirja ilmestyi suomeksi vuonna 1979 ja alunperin ruotsiksi pari vuotta aikaisemmin eli 40 vuotta sitten. En ole lukenut Tikkasta juurikaan kirjojen Kulosaarentie 8, Majavatie 11 ja Mariankatu 26 ilmestymisen jälkeen. Aikanaan ne tekivät vaikutuksen ja Viimeinen sankari -kirjan valitsin sotakirjojen pinoon juuri tekijän perusteella. Vanhempia sotakirjailijoita tunnen vielä huonommin kuin uudempia ja tästä syystä muut kirjavalintani osuivat tuoreempiin kirjoittajiin ja heidän teoksistaan vielä sellaisiin, joita löytyy kirjakaupasta. Tikkasen poimin luettavaksi kierrätyskeskuksen laarista; kirjakaupasta sitä tuskin löytyy.

Viimeinen sankari on itse asiassa kaksi erillistä novellia. Tajusin teoksen kaksiosaisen rakenteen vasta käytyäni kirjan lävitse — ja yhteen niteeseen suomenkielinen versio on kootukin. Ensimmäinen osa on nimeltään 30-vuotinen sota ja tämä kuvaa hyvin tarkastelun ajallista kaarta. Sotamies Vihtori Käppärä unohdetaan erinäisistä syistä yksinäiselle vartiopaikalleen jatkosodan päättyessä. Tälle paikalleen hän jää, pitkäksi aikaa, saamaansa tehtävää suorittamaan. Kirja alkaa lauseilla:

”Militarismin tarkoitus on järjestyksen luominen. Ilman järjestystä ei sotaa voi käydä. Käsky on sodan tunnussana. Ehdoton. Käskyä on toteltava.” 

Annetun käskyn noudattamisen ehdottomuus ohjaa Vihtori Käppärän pysymään asetetulla paikallaan ja puolustamaan sitä oletettuja vihollisia vastaan tuhoisin seurauksin. Luonnollisesti asemassaan korvessa oleva sotilas jossakin vaiheessa havaitaan. Kohtaamansa neuvostokommunististeiksi tai muiksi desanteiksi epäilemänsä  tai takin perusteella Yhdysvaltain sotilaiksi arvioimansa toimittajan Käppärä saamaansa käskyä tulkiten tappaa — ja kärsii tästä tunnontuskia.

”Tapetut ovat jääneet yksinäisyydessä hänen pysyviksi seuralaisikseen, järkyttäneet hänen mielenrauhaansa ja heikentäneet hänen fyysistä kuntoaan.”

Kirjan ensimmäinen osa on tiivis ja oman logiikkansa puitteissa hyvinkin paketissa pysyvä kokonaisuus.

Sotilas unohdetaan vartioimaan asemaansa ja hän noudattaa annettua käskyä – ei rohkeuden vaan pikemminkin arkuuden vuoksi.

”Syynä siihen, että Vihtori ei ollut lähtenyt tukikohdastaan, jota ylikersantti oli käskenyt hänen puolustaa viimeiseen mieheen, tosin puolileikillään, ei niinkään ollut Vihtorin rohkeus vaan haluttomuus vaihtaa siedettävä paikka huonompaan.”

Eteenpäin ei kannata lähteä, koska oma asema on selvästi sivussa taisteluiden painopisteestä ja näin turvallinen. Perääntyä ei voi, koska sotilaskarkurin kohtalo on ankara. Parempi on pysyä siinä missä on.

Kirjan toisessa osassa Mutta Karthagoa ei pidä hävittää tässä vaiheessa jo useaan kertaan havaittu ja laajan julkisen mielenkiinnon kohteeksi nousut Vihtori Käppärä pyritään tuomaan keinolla millä hyvällä ihmisten ilmoille.  Erilaisia neuvottelukeinoja kokeillaan huonolla menestyksellä. Sotilasta ei saada uskomaan, että sota on loppunut jo 30 vuotta aikaisemmin.Viimeisenä käyttöön otetaan Käppärän parhaiten ymmärtämät suorat sotilaalliset toimet. Suomen tasavallan armeija toteuttaa valehyökkäyksen hyökkää Vihtori Käppärän tukikohtaan ”löysin panoksin”. Käppärä houkutellaan ampumaan oma ammusvarastonsa loppuun ja oletetaan, että hän on tämän jälkeen valmis antautumaan vangiksi.

Vihtorin asemiin siis ”hyökätään” ja hän joutuu ”vihollisen” ankaran tulituksen alla lopulta vetäytymään asemistaan. Käppärä ei kuitenkaan antaudu, vaan muiden vaihtoehtojen ehdyttyä räjäyttää bunkkerinsa ja vetäytyy ”vihollisen” huomaamatta. Vihtori jää vaille suojaa ja on nyt pakotettu siirtymään siviiliyhteiskuntaan.

Sodan loppumisen todellisuus avautuu lopulta myös hänelle, toisen maailmansodan viimeiselle taistelijalle. Satiirin kierrokseet kasvavat ja lukija kokee, ettei tarinan sisäinen uskottavuus kaikin kohdin pysy kasassa. Tästä huolimatta Vihtorin sanoma rauhan ajan yhteiskunnalle on kestävä ja vahva.

”Mitä muutakaan meininkiä oli tuossa höpötyksessä sankaruudesta, mitään sankaruutta Vihtori ei ollut huomannut, ei itsessään eikä vihollisessa.”

”Me tiedämme ettei ole helppoa saada sitä loppumaan. Sota on monille hyvä asia, mutta huono useimmille. Ei kannata vedota ihmisten hyvään tahtoon, onhan se nähty. Ainoa tapa minun järkeni mukaan on se että tehdään rauhasta hyvä asia useimmille. Silloin ne ehkä innostuvat siitä.”

Viimeinen sankari ei ole ns. realistinen sotakirja. Sotilaan tuntemuksia ja mielialoja se epäilemättä ilmentää jossakin määrin todenmukaisesti. Kirjan satiiris-ironinen sodanvastainen ote enemmän ja vähemmän uskottavine käänteineen saa paikoin itkemään ja nauramaan, samanaikaisesti.

Kirjan uusintapainos voisi olla paikallaan näin Suomen itsenäisyyden juhlavuoden aikoihin.

 

Teeman taustamateriaaleja

Henrik Tikkanen. 1979. Viimeinen sankari. WSOY.

Arolan pirtin historiaa: https://www.arolabear.fi/historiaa

Teemu Keskisarja. 2012. Raaka tie Raatteeseen, suurtaistelun ihmisten historia. Siltala. http://www.siltalapublishing.fi/kirja/85/

Ari Raunio ja Juri Kilin. 2017 (4.painos). Talvisodan taisteluja. Karttakeskus.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s