Heinäkuun 2016 lukumaratonin kohteeksi valitsin Ilkka Remeksen kirjan Jäätyvä helvetti (2015). Remeksen kirjoja olen aiemmin lukenut muutaman ja jotenkin kokenut, että käsillä oleva teos on ollut aikaisemman toisinto. Tänään ehdin lukea vain viitisenkymmenen sivua ja olen teoksen puolivälin tienoilla.
Tässä lyhyessä tarkastelussa en niinkään keskity kirjan juoneen, jossa on tyypillisesti vähintään riittävästi vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä enemmän ja vähemmän uskottavia käänteitä. Enemmän kirjassa itseäni kiinnostaa mahdollisuus, että joudumme kyberhyökkäyksen kohteeksi ja mitä sitten tapahtuu.
Kirjan asetelman lähtökohtana on Venäjän kriisi läntisen Euroopan kanssa ja tilanne, jossa Suomen energiahuolto eli sähköjärjestelmä lamautetaan yhdistettyjen tietoverkko- ja kohdennettujen paikallisten sotilaallisten iskujen kautta. Krimin valtauksen ja Ukrainan sodan historian valossa tilanne on tarpeettoman paljon mahdollisen ja uskottavan puolella.
Kirjan lukeminen tuntuu tarpeelliselta, mutta ei erityisen miellyttävältä. Näin voisi käydä ja yhteiskunta mahdollisesti ajautuisi kuvatun kaltaiseen kaaokseen tilanteessa, johon liittyy lämmityksen loppuminen, hyytävät pakkaset sekä tiedotusvälineiden sekava informaatio ja poliitikkojen päättämättömyys.
Kirja on siis vielä kesken. Sen lukeminen on herättänyt lukijassa huolestuneita ajatuksia ja kysymyksiä siitä, minkä tasoinen Suomen suojautuminen nykyaikaista kyberhyökkäystä ja ei-tavanomaista sotilaallista kriisiä vastaan. Huomattavasti aikaisempaa kiinnostuneempana seuraan asiaa käsitteleviä uutisia mediasta. Oletan ja luotan siihen, että mm. Suomen kuvalehti tai Ulkopolitiikka -lehti tarjoavat jatkossa materiaalia ymmärryksen syventämiseen erilaisten kehitysskenaarioiden suhteen.
Kirjoitan kirjoista 