Outo lintu dekkariksi

valkoinen_viha-thompson_jim-17087083-frnt

Jim Thompson. Valkoinen viha. 2012.

Kirjasta ei aivan selvinnyt se, onko kyseessä satiiri vai vakavissaan kirjoitettu yhteiskunnallisesti kantaaottava dekkari vai molempia. Kirjassa on hyvinkin oikeita poliitikkoja ja näiden puolueita muistuttavia toimijoita. Poliisin korruptoituneen toiminnan kuvaus on viety niin pitkälle, että missään tapauksessa kirjoittajan ei voi kuvitella olleen tosissaan. Antisankaripäähenkilöiden persoonat ja tapa toimia ovat lainauksia jenkkiläisestä jännärikirjallisuudesta. Mikä toimii siellä vaikuttaa hyvinkin epäuskottavalta kotimaisessa ympäristössä.

Kirjan EU-vastainen Suomi suomalaisille -puolue on uskottavaa lähellä oleva pilakuva persuista. Puolueen kaksi johtajaa muistuttavat kovasti todellisia henkilöitä luonteenpiirteitä ja esiintymistapaa myöten. Aggressiivinen maahanmuuttovastaisuus on puolueen linja – eikä muita linjoja ole oikein mahdollista hahmottaa. Kirjan poliittinen satiiri puree, kuten myös rasismin ja maahanmuuttovastaisuuden vastainen ote.

Koko poliisiorganisaatio on kirjan todellisuudessa läpeensä mätä alhaalta huipulle saakka, ulottuen myös poliittiseen johtoon. Kirjan tarina kyseenalaistaa Suomen lintukotomaisen todellisuuden. Tämä kuvataan tietoisen tosiasioiden vääristelyn kautta syntyneeksi harhaksi. Tämä on varmaan helpommin uskottavaa ja myyvää muilla markkinoilla. Käsittääkseni tekijän kirjat julkaistaan ensin englannin kielellä ja tavoitteet ovat mahdollisesti tällä suunnalla.

Kirjaa kuvataan kovaotteiseksi noir -lajityypin dekkariksi. Kovaotteisuus edellyttäisi perusteluja eli jonkinlaista tapahtumien ja tekojen uskottavuutta. Toiminnan tulisi olla mahdollista siinä todellisuudessa, jonka kirjailija on rakentanut. Näin on esimerkiksi Jo Nessbön tai Lee Childin kirjoissa. Nessbön kirjat vievät lukijan asteittain melkein mahdollisiin tapahtumiin norjalaisessa ympäristössä. Lee Child kykenee jotenkin pitämään tapahtumat seurattavina – joskaan ei aina uskottavina siinä sarjakuvatodellisuudessa, jossa päähenkilö ratkoo suuria rikoksia ja murskaa tielle osuvia vastustajia. Pelkkä yksityiskohtainen kovan väkivallan kuvaus – toivottavasti – vain vieraannuttaa lukijan tarinasta.

Kirjan päähenkilöt kulkevat hyvin raakaa tietään kohti jotakin, mitä lukija voisi vain kauhistella – jos vaan olisi mahdollista jotenkin ajatella, että tämä olisi mahdollista. Päähenkilö Kari Vaara ja hänen apumiehensä hakkaavat suuremman määrän vähemmän viattomia henkilöitä tohjoksi edetessään kohti erinäisten kirjaan sisällytettyjen rikosten ratkaisua – ja niiden tekemistä itsekin.

Antisankari on menettänyt aivoleikkauksessa kaiken empatian kykynsä. Hänen aseenkantajansa – sanalla sanoen – ovat jo valmiiksi psykopaatteja. Tähän kokonaisuuteen on otettu vielä mukaan vaimo ja vastasyntynyt lapsi. Koko poppoo yrittää elää jonkinlaista laajennetun perheyksikön elämää. Kirjailija on ottanut melkoisen haasteen asettaessaan kaikki nämä ei-yhteensopivat toimijat vuorovaikutukseen. Tarinan toimivuus voi olla toinen englanninkielisen dekkarin päämarkkinoilla, missä pohjoinen eksotiikka myy. Tarina voisi suomalaisesta lukijasta vaikuttaa uskottavammalta, jos ympäristö olisi vaikka Bulgaria tai Valko-Venäjä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s